Yasmine sai kauhukseen huomata elämänkellonsa tikittävän vinhaa vauhtia eteenpäin, ja hänen aikansa oli vanheta. Ensin Yasmine tutki itseään melko hiljaisena, kunnes hän yhtäkkiä tajusi karun totuuden ja...

...hän lyyhistyi maahan. Koko perhe yritti selittää Yasminelle ettei vanheminen ollut vaarallista, ja että hän oli yhtä kaunis kuin ennenkin. Yasmine ei oikein uskonut tuota totuutta, mutta kuitenkin hän meni vielä tutkimaan itseään tarkemmin, ja yritti tyytyä näkemäänsä.

Myös kaksosten oli aika kasvaa, ja se masensi Yasminea entisestään. Heillähän ei ollut rypyn ryppyä! Mutta tietenkin hän oli myös iloinen saadessaan nähdä lastensa kehittymisen.

 

Jenna ei aluksi ollut kiinnostunut kasvamisesta, oli raukka saanut shokin äitinsä sekoamisesta. Pienen maanittelun jälkeen hän kuitenkin innostui teiniydestä, teiniyden jälkeen voisi saada lapsia, ja niitähän Jenna rakasti!

Jenna innostui kovasti ollessaan teini, sai laittautua hienoksi eivätkä kaveritkaan katsoneet häntä oudosti. Mutta meikkaamista hän saisi silti vielä vähän harjoitella...

Kaikki lapset perijää lukuunottamatta päätti lähteä yliopistolle. (Osa heistä toki olikin jo siellä.) Laitan kaikkien (Paitsi Jennan kaksoisveljen, kuva kadonnut) kuvat, mutta en nimiä. Olen nimittäin pelissäni sen verran edellä, että olen unotanut mokomat nimet.  (Jennan nimeä en tosin ole unohtanut, hän nimittäin palaa vielä joskus takaisin LC-taloon. Mutta siitä ei nyt sen enempää.)

Tässä Jenna, kuva aika huono, parempia ei ainakaan nyt juuri löydy.

Eipä tämäkään paljon parempi ole, mutta tuosta voit nähdä blondin, Jennan kaksoisveljen ja tämän miekkosen sivuprofiilit, kaikilla ne ovat lähestulkoon samat.

Kaksoset viihtyivät yliopistolla kahdestaan, he tunsivat hyvin toisensa ja heillä oli aina juteltavaa.

Yliopistolla ei kaikki kuitenkaan sujunut kuin valssi, pojat olivat surkeita kokkeja, ja sen takia keittiöön olikin jäänyt useiden tulipalojen jälkeen ikävä pinttynyt lemu.

Kampukselta takaisin kotikonnuille. Kotonakaan ei sujunut sen paremmin kuin yliopistolla. Yadelle oli päässyt vauhtiin ja ilmestyi ties mistä vähän väliä. Joskus hän saattoi pompata maitotölkistä, kun joku epäonninen raukka oli janoissaan kaatamassa itselleen kupposen vilpoisaa janonsammuttajaa.

Pikku koissujenkin oli aika vanheta, ja silloin Yasminekin piristyi. Hänen ei tarvinnut olla vanhuudenpäivillään yksin. Ei hän tietenkään ollut ennenkään, mutta hän oli iloinen, että hänellä oli "kohtalontoveri".

Myös Janne vanheni, aikuisuuteen. Häntä oli kannustamassa aikuisuuteen Suoma. Täytyy sanoa että oikea perijävalinta, Jannella ei ole samanlaista tuulenhalkojaa kuin muilla veljillään.

 

---

TämäKIN osa nyt on lyhyt. En vain taida jaksaa tehdä pitkiä osia. ^^' Pitäisi yrittä päivittää tiheämmin. *yrittää parantaa tapansa.*

Kommenttia, risut ja ruusut tänne näin. Tässä muuten toinen tarinani. Se on myös legacy, mutta siinä jokaisen perijän on oltava tyttö. Yritän ottaa siihen hieman erinäköisiä simejä, jotta perijöistäkin tulisi sitten vähän mielenkiintoisemman näköisiä ja kokoisia. :) Tästä toiseen tarinaani.